Tuonen Poika

''Valo on hiipunut, tuli sammumassa, talosta piippu tukossa. Millähän pirulla jatkossa, mutta jotakin taas kulman takana.
Valmiina? Ei vitussa....aina jotenki homma livussa.

Talvi menny, miten se ny on taas menny,
ihan vitun sama.
Pahinta ois jos loppuus mana...

Eihän se lopulta koskaan lopu,
vaan lyömä, joka ei enää tao,
aloittaa tarkastelun,
tuliko tarpeeks hyvä.

Tarttiisko, jonku tulla sanomaan että mees nukkumaan ny?
Vai auttaako joku siihenkin, jokin ratkaisu mahdollinen.

Väinämöinen on unella,
kuolleena,
minä kuljen enää, joka ovella.

Shamanien aika on tullut päätökseen,
sadon korjuu,
on jäädäkseen.

Kunnes kaikki pellot on niitettynä,
aika kultaa muistot,
uskaltaako uutta enää viljellä?

Astun luoksenne näkyväksi,
en enää välitä...

...pelon varjo, hälvennyt on,
meidän väliltä.

Myrkkyä ei ole, lääkkeet saa luonnosta,
myrkky tulee toiselta,
varsinkin, sanojen muodossa.

Onneksi on joiku, sanaton väline, laulu, virtaus, ikuinen.

Luoden tämän hetken.

pidä hetki valtikkaani, tiedät sen iloiten.

Silmistä, sen näkee, onko saanu, mitä, ja keneltä.
Kylillä puhutaan, notta, vannoit asiat, omalla verelläs.

Uskotaanko me sun jorinoita, vai laulatko meille juopuneen horiNoita.
Kuunnellaanko, me lopulta, tuonen tarinoita.

Kaikki aikoonansa varootti, mutta minä perkele, otin sen vaatteeksi.
Ettäs,
kattokaas ny,
moon täs,
perkeles, jolla viitta Tuonen,
pojasta,
tulen.

Ratsaaksi pässin,
tietenki,
koska kovapäinen, olin minä itsekin.

Anna tulla, iske minua piähän, vaikka vasaralla, ukko lemminkäisen.
Lyö seipäällä odinin.
Tai ristin tarinat, jeeSuden.

Näytän sen mitä et vielä tiennyt, mistä tietää jotain, jos ei osaa arvata.
Nappi, portti, peili, portaat, tieto, mieli, hän joka kaiken lopulta tiesi.

Kannappa nämä sanat sinne, näytä heille, mitä koit kun kärpänen sieni.
Punaisella matolla, valkeat askeleet.
Tiuku, joka, palauttaa, vaurauden aaveet.

Tuotos, jota odotti ottajaansa.
Tehtävä joka olisi tullut täyttää.
Tarkoitus joka ei löytänyt ymmärrystä.

Sanat jotka merkitsivät liikaa, avasivat,
Suonen,
josta lähde jälleen virtasi,
Joki tuli näkyväksi,
kalojen annettiin olla kaloja.

Sain minä myös ongen, mutta verkkoja mielummin käytin.
Miksi valita vaikein, kuin helpoin on nopein,
ja runsain tie

Tarvi ku näyttää, ni toinen uskoo.
Niin minulle annettiin,
joiku,
uskomalla kuulet sen.

Sisältä jotain, joka vangitsee,
lopulta kuitenkin kahleet poistaa,
ravitsee.

Väärin ymmärrettynä,
ystävä,
ikuinen se ollut.

HÄN JOKA LOPULTA AINA PUHUNUT,
miksi se yllätyksenä,
nyt sinulle,
on tullut.

Shhhhhhhhhh

Kuuntele

Aikasi, on nyt tullut.

15.2.2026
-iSC-

Eli, jos nyt jatkossa, joku perkeleen EGO tulee kehittää, nihiin, olen silloin ''poika'' Tuonen.

Parempi se niin,
kuolla,
kun syntyä,
suoraan vitusta.

Aiempi eloni kuitenkin täyttä timangia. <3
Herkkua, höystein,
huomaamatta viereistä smaragdia.

Herkkuperse, ja mausteet maistuneet.
Mitä sitten, samaan paikkaan,
kaikki hekin,
lopulta vaipuneet.

Tätä vain tulisi,
virta,
tuo ajaton kuusi.

Tutustu minuun paremmin, mitä teen, kuin siihen, mitä sanon.
SE mitä sanon, ei välttämättä ole se, mitä teen.
Kuka tekee, ja kuka sanoo.
Kuka on Akka, ja kuka Ukko.

Kuka lopulta on hän,
joka vain ymmärtää,
olla,
tekemättä,
,
mi-tään.
,

Isäni,
oppi,
poikani,
kokemus,
äitini,
sanat,
ilman,
olemus,
tulen,
ojennus,
suon,
silmän,
antimet.