Muurahaisnäkemys #1

Heipähei maailma,

eilen sain jotenkin kotisivuni käyntiin, oma Domain yms. menihän siihen koko päivä.

Uuden oppiminen on mielenkiintoista, mutta vanhojen mallien purkaminen väsyttää ja saattaa satuttaa pääkoppaa. Aivot uudelleen ohjelmoituvat, ja olen siitä hiukkasen väsyneessä tilassa.

Mutta, en anna väsymyksen häiritä...

Olen suulas ja pohdiskeleva kaveri ja olen kykenevä kirjoittamaan tietouttani myös, niinpä päätin tämän blogin perustaa.

En ole mikään äidinkielen ja yhdyssanojen expertti, virheitä tulee olemaan paljon...olkoot se kuitenkin sitten uniikki provosoiva höyste kaikille ’’liskomielisille’’...tykkään kuitenkin enemmän puhumisesta kuin kirjoittamisesta.

Tuolloin saan paremmin kontaktin toisen ihmisen kanssa ja vuorovaikutus on taattua. Tässä blogissa se on hiukkasen yksinpuhelumaista, mutta otetaan tämä tämmöisenä päiväkirjamallisena höpinätuokiona.

Aiheita voi myös ehdottaa laittamalla viestiä tulemaan, jos haluaa ’’kanavoitua’’ tietoa tai jotain puolueetonta näkökantaa johonkin asiaan.

Tulen puhumaan totuudestani, olkoot se mikä on vaihtelevalla menestyksellään. Pääasiassa en ole ketään miellyttämässä tällä blogillani.

Tieto ja mieli muuttuu jatkuvalla syötöllä, mutta mitä sillä on väliä? Tykkään kyseenalaistaa kaikenlaista, uskomuksia, järjestelmiä, ihmisiä yms.

Ottakaa tieto jota jaan suolahippusen kera, koska kuka minua sensuroi?

Jokainen asia tulee jollain tavalla kyseenalaistaa, oma totuus myös aika ajoin, mutta jos elää jatkuvassa itsensä kyseenalaistamisessa, ei pysy kiinni omassa tietoisuudessaan ja on etsijä tilassa.

Ketä me lopulta etsimme? Kuka on kadoksissa? Miksi tulisi kokoajan kerätä tietoa?

Jos esimerkiksi monien ’’hihhuleiden’’ puheiden mukaan on jokin akaattiset kirjastot, yms. suurempi tietoisuus, jossa sijaitsee kaikki meidän aiemmat elämät ja kaikkeuden viisaus...niin kysyn vielä kerran. Miksi meidän tulisi etsiä silloin jotain ’’tietoa’’?

Emmekö me silloin ole sisältä päin kiinnittyneitä johonkin suurempaan tietoisuuteen? Kuten meillä olisi jonkinlainen päänsisäinen ’’google’’ tai tekoäly joka antaa sisäistä oppia reaaliajassa ilman että meidän tulisi mitään tietoa etsiä tai kerätä?

Vai onko tässä vielä jokin positiivinen juju? Ehkä meidän kuuluukin olla unohdetussa tilassa, jotta juurikin tämä uuden oppiminen olisi mielenkiintoista.

Eli, jos olisimme jokin suurempi tietoisuus tarkkailemassa ihmiskokemustaan, ja tuossa tilassa ei ole aikaa, paikkaa tai muuta maallista. Niin eikö silloin olisi ihan fiksua luoda jonkinlainen unohdusmekanismi, että täällä olisi mielenkiintoista tehdä asioita?

...vähän niin kuin muurahaiset.

Ne vain toteuttavat itseään, tietämättään että on jotain suurempaa kuin he...vai miettivätkö he että olen muurahainen ja kannan korteni kekoon?

Kusiainen kohtaa ihmisen tai ihminen lähestyy muurahaisten kekoa, niin muurahainen on vähän että ’’WTF’’ ja puolustaa itseään, koska se on luonnollinen tapa toimia yleensä kun ’’säikähtää’’ tai ei tiedä kuinka toimia. ’’Hyökkäys on paras puolustus’’.

Kuitenkin jos muurahainen osaisi vain olla rennosti ajattelematta että jokin suurempi häntä lähestyy, tai häntä tarkkailee. Jokin suurempi joka voisi liiskata hänet hengiltä hetkellä millä hyvänsä, eihän silloin olisi minkäänlaista konfliktia tiedossa. Eli muurahainen itse luo tuon ’’stressitilan’’ ja hyökkäyksen tätä suurempaa vastaan, mutta onko tuo hyökkäys lopulta edes tarpeellinen? Hän on pienempi ja ei voi yhtään mitään suuremman edessä, muuta kuin ’’kusaista’’ päälle tai puraista piruuttaakseen. Tuo suurempi siitä vain ärähtää, ja ehkä silloin suuremmalla todennäköisyydellä liiskaa tuon muurahaisen, opin antamisen merkeissä.

Pienemmän tulisi siis hyväksyä suuremman voima ja olla ’’ressaamatta’’/pelkäämättä tätä, koska loppujen lopuksi, eihän siinä ole mitään järkeä. Sen voi jotenkin tiedostaa, että tuossa jokin suurempi häntä tarkkailee...ja positiivisesti käännettynä, ’’no tehdääs sitten hänelle oikein kunnon show sitten, mitäs pirua kerran seuraa ja vahtaa kokoajan siinä.’’

Samoin kuin tuulen kiinni ottamisessa tai nuotioon piereskelyssä.

Toisessa tulee vain turhaan hiki saavuttamatta mitään ja toisessa saattaa perskarvat palaa kivan hetkellisen leimahduksen saavuttamisen merkeissä.

Mutta kanavoituna tuulta hyödynnettäessä, voi saada silläkin liikkeen aikaiseksi ja tulen hyödyntämisestä tuvan lämpöiseksi.

Suurempi tietoisuusko meidän kauttamme iloitsee ja nauraa ihmisyyden idiotismille, tai nätimmin sanottuna lapsenomaiselle uuden oppimisen ja tutkimisen kauneudelle.

Tämmöistä höpinää lennähti tähän väliin.

Tervetuloa blogini pariin

-iSC- 25.4.2023